Outo Mzungu

Nyt tulee tylsä kuvaton ja äänetön tarina, koska en ole näköjään kulkenut kameran tai nauhurin kanssa missään.

Lähes aina kun tapaan uuden tyypin täällä joudun vastaamaan samoihin kysymyksiin.

-Mambo, mä oon Ella.

-Mitä Ella tarkoittaa?

Aluksi vastasin, että se on vaan nimi eli ei mitään ja se oli aina järkytyksen aihe. Eihän kellekkään voi antaa nimeä joka ei tarkoita mitään! Sitten saan kuulla, että swahiliksi tarkoitan rahaa. Mun tietääkseni raha kuitenkin kirjoitetaan fedha tai jotain, mutta kai se sitten muistuttaa tarpeeksi Ellaa. Sittemmin onneksi Antti kertoi, että Ella tulee Helenasta joka tulee kreikasta ja tarkoittaa loistavaa. Tätä selitystä olen sittemmin viljellyt, vaikka tuskin äiti ja isä on asiaa pohtinut kun mua on nimennyt. Kuulija on tyytyväinen ja säästyn yhdeltä hämmästykseltä. Jouluvieraat, stekatkaa etukäteen mitä te tarkoitatte!

-Miltä eurooppalainen albino näyttää, koska afrikkalainen albino näyttää sulta?

-En tiedä. Albiinokanit on valkoisia ja niillä on punaiset silmät. 

-Onko teillä paljon albiinokaneja? 

-Taitaa niitä olla.

-Oletko naimisissa? 

-En, mutta on mulla poikaystävä. 

-Miksi et ole naimisissa. 

Keskustelu ei liikaa pääse etenemään, koska kukaan ei voi ymmärtää miksi en ole naimisissa jos kerta on poikaystäväkin. Yritänkin sitten vaihtaa puheenaiheen pois itsestäni ja kysyn onko kysyjä naimissa jonka jälkeen voinkin kysellä lisää vaimosta ja lapsista ja siitä missä he asuvat ja kuinka monta kertaa vuodessa he tapaavat, koska kysyjä on täällä yliopistossa opissa. Olen myös näiden keskustelujen myötä oppinut valtavasti täkäläisestä elämänmenosta, joka on mitä mielenkiintoisinta!

-Urheiletko sä? Todella hämmästynyt kysymys ja kysymykseen on johtanut useimmiten se, että olen vähän oikonut jäseniäni tai pyöräyttänyt hartioitani kerran. 

-En just nyt, tämä ei ole urheilua. 

Täällä ei siis naiset juurikaan liikuskele. Miehet kyllä pelaa futista yms. 

Kylän raitilla saan myös huomiota TODELLA paljon kun juoksentelen siellä toisinaan aamutuimaan. (Päivällä kun on liian kuuma ja illalla pimeä enkä voi sitten enää liikkuakkaan yksin kampusalueen ulkopuolella. Aamutuimaan juoksentelu on todellakin jotain mikä ei tulisi kuuloonkaan Suomessa!) Jokaista vastaantulijaa toki pitää myös tervehtiä ja välillä täytyy jäädä rupattelemaan kylän miesten kanssa kun ne tahtoo tietää juoksenko mä (no miltä näyttää?) ja mikä mun nimi on. Koulujen ohi juostessa lapset lähtee rynnimään kohti huutaen mzungua (valkoinen) ja vilkuttaen. Ne on ihan innoissaan kun länkkäri juoksee ohi, mutta sit ei enää voikkaan juosta kun lapsille pitää jäädä vilkuttamaan ja moikkailemaan. 

Välillä myös punnerran tuolla pallokentällä ja sitäkös kokoonnutaan tuijottamaan kuin jotain ihmettä. No ihme se tavallaan onkin :) Osaan kyllä olla piittaamatta tuijottajista ja jatkan kuin olisin yksin. Sitten pitkin päivää saan vastailla kysymyksiin siitä olinko se minä joka aamulla juoksi tai punnersi. No kuka muukaan se olisi, koska eihän täällä ole muita juoksevia naisia, varsinkaan valkoisia!
Monipuolinen ja riittävä liikunta on kyllä asia mitä sieltä ikävöin.

Mutta kysymyksistä huolimatta ihmiset täällä on aivan mahtavia, ihania, sympaattisia ja mitä ystävällisimpiä. Etenkin musiikkiopiskelijat on ihan huippuja. Mulla on myös muutama lempimyyjä tuolla markettikadulla, jotka joka päivä opettaa mulle jotain uusia sanoja swahiliksi tai on muuten vaan vilpittömän iloisia kun tulin taas ostoksille eikä yritä yhtään pyytää mitään länkkärilisää tuotteistaan. Oonko muistanut kertoa, että avokadot täällä on taivaallisia? Ei maistu yhtään siltä kuin siellä, vaan ainakin miljoonatuhatta kertaa paremmilta. 

On toki niitäkin ketä en kaipaisi elämääni aivan hulluna. Mun lakiopiskelijakämppikset nimittäin ja niiden posse eli 2-4 kaveria, jotka hengaa meidän huoneessa 24/7. Ne on parikymppisiä ja käyttäytyvät kuin parahimmatkin teinipissikset Kampissa. (Muuten täällä on tyypit plusmiinus kolmekymmentä enimmäkseen, ainakin musalla.) Heillä ei tunnu koskaan olevan tunteja tai läksyjä eikä he poistu huoneesta kun hakemaan ruokaa. Puhelimista kuuluu taukoamatta Sedulan soittolistaa muistuttava musa, ainakin oletan Sedulassa soivan sellainen musa. He laulavat päälle ja huutavat kaikki asiansa, ihan sama onko yö vai päivä. Jos heitä pyytää olemaan hiljempaa, saattaa he hyvällä tuurilla puhua hiljempaa yhden lauseen kunnes kiljunta taas alkaa. Edes jonkinlainen unirauha on myös asia jota kaipaan.

Tiistaina kävin Arushassa kuuntelemassa keikkaa. Muusikot olivat lännestä ja tuntui ihan siltä kuin olisin ollutkin Senegalissa enkä Tansaniassa. Paikkakin oli joku ranskalainen eli sinne oli kokoontunut ranskankieliset täkäläiset ja turistit. Ranskalaisia oli kyllä paljon ja oli outoa nähdä valkoisia ympärillä! Ekaa kertaa täällä myös muistin, että on olemassa tupakkaa, koska länkkärit veti röökiä posket lommolla. En oo kenenkään paikallisen nähnyt polttavan kertaakaan ja hyvä niin. Keikalla tajusin kolmannen asian jota kaipaan (onneksi asioita on vaan kolme!); normivaatteet. Inhoan kampusalueen pukukoodia ja ikävä kyllä mulla ei oo muita vaatteita edes mukana kuin nää nunnatyyppiset. Onneksi tulee jouluvieraita :)

Viime lauantaina täällä oli graduation jossa esiinnyttiin ja huomenna lähdetään aivan liian aikaisin aamulla Moshiin graduationiin myös keikalle. Ehkä kerron niistä joskus tai sitten en. Ei voi tietää kun tää on Tansania :)