Karibu!

Tässä tämä blogi nyt sitten on :)

Päätin aloittaa bloggaamisen tänään, koska viikolla lienee kiirusta, mutta en oikein tiedä mitä tänne kirjoittaisin, koska en ole viettänyt kuin perusarkielämää. Kuviakaan ei oikein ole, koska kuvaaminen ei ole täällä mikään juttu. En itseasiassa tiedä onko ollenkaan ok kuvata. Joitain pikakuvia (kuva ja kamera nopeasti pussiin) otin kampusalueelta, mutta siitäkin sain ohimatelijoilta kommenttia. On myös aika hankala kuvata, koska on joko älyttömän kirkas aurinko tai sitten pilkkopimeää tai kaatosade. Ois kyllä hauska kuvata kampuksen ulkopuolellakin esim. hedelmäkojuja tai naisia, jotka kantaa about 150 kilon banskuterttua päänsä päällä, imettää samalla lastaan ja kahlaa sateen jäljiltä mudaksi muuttuneella tiellä eli kuoppaisella hiekkaväylällä.

Zoomilla nauhoittaminen oli paljon huomaamattomampaa kuin kuvaileminen eli tässä teille taustaäänimaisema lukuhetken ratoksi. Nauhoitin kampuksen perustaustaääntä hetken. Koko ajan kuuluu mahtava sirkkojen sirkutus ja lintujen liverrys! Yöllä mukaan liittyy sammakot kurnuttaen sekä rankkasade ja aamupäivisin kukkokiekuut. Kukot ja kanat vaeltelee täällä vapaasti ympäriinsä eikä tiedä mitään häkkikanaloista!  https://dl.dropbox.com/u/58714921/%C3%84%C3%A4nimaisemaa%20Makumirasta%201.MP3

Tulin tänne torstai-iltana ja nyt jo tuntuu siltä, että olisin ollut täällä ikuisuuden. Länsimaat ja etenkin se, että mulla on täysin toisenlainen koti siellä, tuntuu todella kaukaiselta ja utopistiselta ajatukselta. Yhtälailla kun siellä ei vain voi kuvitella mitä on asua täällä, ei täällä voi kuvitellakkaan, että on muunlaista jossain muualla. Sopeuduin tänne siis heti, ei kai muukaan auttanut! Lento oli tuskainen ja pitkä. Katsoin huonoja lastenleffoja (joku Ice Age ja Brave) ja olin onnellinen, että en tiennyt mitä kello on, koska tieto olisi varmasti vaan lisännyt purkissa istumisen tuskaa. Perillä oli säkkipimeää. Viisumin sain melko helposti (jotain säätöä ja ongelmaa, mistä mulle ei kerrottu mitään, mutta koitin vain hymyillä kauniisti ja odottaa tuskastumatta, vaikka välillä lentokenttä pimenikin täysin, koska tuli sähkökatko). Perjantai kului lähinnä rahanhankintaan (lentokentällä ei tod ollut mitään rahanvaihtopistettä eikä matkanvarren automaatissa rahaa). Kampuksen pääsisäänkäynnillä on automaatti, mutta siellä ei ole ollut useampaan päivään rahaa, joten matkasin yhden opettajan kanssa dalla dallalla muutaman kilometrin päähän toiselle automaatille, jossa olikin todella pitkä jono. Mikäs siinä oli jonotellessa kun iltapäivän aurinko porotti! Koko prosessiin meni muutama tunti ja sen kunniaksi nostinkin 400 000 shillinkiä, että ei aikoihin lopu. Ikinä ollut niin paljoa rahaa taskussa! Suhteuttettuna vaikkapa banskun hintaan; yksi bansku on 100 shillinkiä ja n. 1000 shillinkiä on 50 senttiä. Rahan lisäksi mulle neuvottiin missä on "kauppakuja" yliopiston vieressä  eli hiekkatie (lue mutavyöry) jonka varrella on hedelmä- ja kasviskojuja, kioskeja joista saa vessapaprua ja jotain keksejä sekä kampaamoita, kanga-kauppoja ja sen sellaista. Kanga on kaunis, värikäs ja kuvioitu kangas jota käytetään hameena, paitana, huivinä, pyyhkeenä, lakanana.. En vielä ostanut omaa, koska haluisin eläinkuvioisen ja näkemäni kirahvikanga ei ollut kiva ja seeprakanga oli mustavalkoinen ja haluisin värikkään. Ehdin kyllä vielä! Eilen käytiin dalla dallalla markkinoilla eli länsimaisten kaatopaikalla (silmänkantamattomiin länkkäreiden vanhoja vaatteita ja kenkiä). Yksi mun kolmesta kämppiksestä tarvitsi hameita, koska täällä on tosi tiukka pukukoodi kampusalueella, eli niitä sieltä kasoista yritettiin bongailla. Kauhea metakka kun kaikki kovaääniset looppaa 15 sekunnin pätkää särkevällä äänellä niin lujaa kun lähtee ja sen päälle myyjät huutelee mitä huuteleekaan. 

Asun siis pienessä huoneessa jossa on kolme muutakin mun lisäksi. Yksi tanskalainen, joka täällä vain muutaman viikon, ja kaksi paikallista lakiopiskelijaa. Tässä on mun sänky eli käytännössä tila joka mulla on.             

Tässä on kodin etupiha jossa pyykit kuivaa päivästä toiseen kuivumatta. 

Tässä on koti takaapäin. 

Mulperipuu. Kuvassa on vain raakoja, mutta kypsistä ei voi puhuakkaan samana päivänä kuin niistä kuivatuista joita Suomessakin myydään.

Kukkiva puu.

Banskupuita.

Yhden treenikopperon eli betonipunkkerin nurkka.

Ja toinen nurkka.

Kaikki arkipuuhat täällä on hyvin erilaisia kuin siellä, mutta ihme kyllä ei ärsytä. Jos Suomessa ei koskaan tulisi vettä suihkusta kun on menossa pesulle ja sitä joutuisi raahaamaan kolme kerrosta alempaa lainaämpärillä, koska omaa ei löydy "kaupoista", ja se olisi aina kylmää, niin olisin aivan hermona. Tai jos sähköt katkeaisi aina silloin tällöin tai jos vessan lattia lainehtisi jotain tai jos huoneen lattia olisi likaista betonia tai mitä vaan. Täällä kaikki vaan kuuluu asiaan ja sillä sipuli. Se vaan on normaalia, että hiukset ja kropan pesee max kahdella litralla kylmää vettä eikä pyykätessä edes pesujauhe liukene veteen eikä pyykki kuivu ikinä, koska yöllä sataa kaatamalla ja se kastuu ja päivällä on kosteaa. Eipä siinä mitään sen kummempaa. 

Sadekaudesta voisin vielä kertoa, se nimittäin alkoi samana yönä kun tulin tänne. Käytännössä joko sataa kaatamalla tai paistaa aurinko, välimuotoja ei juurikaan ole. Onneski enemmän sataa yöllä ja vähemmän päivällä. Toissayönä oli sellainen ukkonen, että ei riitä sanat kuvailemaan. Kyllä veti vertoja Koskuenkin ukkosille! Pulssi ohitti reippaasti maksimisykkeen, vaikka makasin sängyssä silmät kiinni koko tunnin. Ukkonen tuli, oli ja meni. Ei mitään siirtymävaiheita, vaan kerralla räjähti suoraan pään päällä. Valoisa ja pimeä myös on tai ei ole. Kuudesta kuuteen on pimeämpää kuin osaatte kuvitellakkaan ja kuudesta kuuteen on aurinko, välillä pilvisempänä ja välillä sinitaivaalla. Tämä on Tansanian kylmintä aluetta, mikä on onni. Tarkoittaa siis sitä, että yöllä on n. 15 astetta ja nyt jopa sateenraikasta, mutta päivisin helposti yli 30 astetta. Kuumuus on kuitenkin aika siedettävää, koska on kosteaa ja joitain vuoristotuulahduksia saattaa välillä tulla Kilimanjaron ja Mount Merun suunnilta. Täällä ei ole vuodenaikoja, vaan on pitkä kuivakausi, pitkä sadekausi, lyhyt kuivakausi ja lyhyt sadekausi. Nyt on menossa lyhyt sadekausi. 

Maanataina alkaakin sitten koulukiirus. Joka päivä on aika paljon tunteja ja voin sitten joskus kertoa millaista koulua täällä käydään. 

Ainiin, pakko herättää vielä vähän kateutta! Hedelmät ovat uskomattoman maukkaita, hyviä ja herkullisia täällä! Perusbanaanikin maistuu totaalisen eriltä kuin siellä myytävät raa'at näköiskappaleet. Hedelmistöstä olen syönyt baskujen lisäksi jo mangoa, papaijaa, appelsiinia ja ananasta ja ne ovat todella lähiruokaa, puut kun kasvaa usein myyntikojun vieressä! Niin ja olen nähnyt jo monta apinaa ja tulikärpästä ja ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä :) Kylmävesisuihkut sun muut on niin sivuseikkoja, täällä on ollut mahtavaa ainakin tähän asti!