Uusia harrastuksia sekä säätiedotus

Niitä ennen kuitenkin syytän itseni lisäksi internettiä siitä, että en ole ollut kovin ahkera bloggailia. Sen lisäksi siis, että tää ei oo yhtään mun juttu, täällä ei ole juurikaan netti toiminut muutamaan viikkoon. Joskus olen saanut spostin auki ja silloin olen käyttänyt nettikapasiteetin avaamaan kiireellisimmät postit (sori vaan, siellä on vieläkin avaamatta suurin osa posteista!) ja vähän useammin on facebook avautunut, mutta ei aina edes inboxiin asti. Nyt kuitenkin toimii, ainakin tovin! Kiitos siitä kuuluu mulle, koska meni eilen hermot. Täkäläiset olisivat varmaan tyytynyt loppuelämäkseen tähän pikku epäkohtaan, että edes koulujuttuja ei voi kirjoittaa kun ei netti toimi ja kuitenkin lähteitä tarvii jostain. Pole pole ja silleen :)

Sitten niihin uusiin harrastuksiin. Kuvat lisään jälkikäteen, koska mun kameran piuha on mystisesti kadonnut. Sitä ei ole enää missään. Eli kuvia sitten kun on uusi piuha. 

Zeze ja ekegogo ovat yksikielisiä viuluja. Zeze on Tansaniasta ja ekegogo Keniasta. Sain ensin lainaan zezen eräältä opiskelijalta ja hän opasti mua vähän alkuun. Nyt mulla on musiikin vastaavan opettajan ekegogo, jonka hän on saanut lahjaksi kotiinsa pölyttymään. Ei mitään käsitystä millaista musiikkia sillä on perinteisesti soitettu, mutta leikin, että se on zeze. Ensi viikolla tänne tulee Dodomasta joku zeze-guru (mua varten!) jolta toivottavasti saan lisäoppia ja myöskin oman zezen (en kyllä usko ennen kuin näen). Saa nähdä onko se yksikielinen vai jopa kolmekielinen, Dodomassa keski-tansaniassa kun on useampikielisiä zezejä kun länsi-tansaniassa, mistä yksikielinen on kotoisin. 

Toinen uusi harrastus on karate. Se on todella kamalaan aikaan; 6.00 AM. Opettaja oli yrittänyt pitää myös iltapäivätunteja, mutta kukaan ei ollut tullut. Sen sijaan kuudelta aamulla siellä on jengiä tosi paljon. Mä en tajuu. No, se on ainut ryhmäliikunnallinen asia täällä, koska poikien pallopeleihin ei mulla oo asiaa, vaikka tykkäisinkin pallopeleistä (en siis tykkää), joten sinne on noustava tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Normaalisti täällä herää kuudelta metakkaan ja valoon, mutta on aivan eri asia olla kuudelta urheilukentällä kuin heräämässä! Hyvää treeniä tosin Suomea varten, koska 5.15 herätessä on vielä pilkkopimeää ja se on kamalaa. Pitää olla valoisaa kun on herätys. Kovin urheilullista karate ei tosin mulle oo, koska aloittelijana opettelen perustekniikoita hitaasta ja hartaasti, mutta sosiaalista liikettä kuitenkin ja kovin kiinnostavaa. Jumppaa on ikävä. 

Ainiin, on mulla eräitä viuluoppilaitakin. Sain nakin jo ennen ekaa koulupäivää täällä ja se on ihan hauskaa. En toki palkkaa saa, mutta toisinaan kun oppilas ilmaantuu paikalle, tai ilmaantuu jopa ajoissa (on tapahtunut kerran) tai on harkannut läksynsä, niin hyvän mielen kuitenkin! No saan mä lopulta aina hyvän mielen, vaikka tyyppi tulisi 45 minsaa myöhässä eikä muistais ees mitä oli läksynä :) Yksi oppilas on yliopistolta sivuaineviulisti, muutamainen tosta kylältä ja yhden bongasin yhdestä koulusta. Hän on mahtava ja oli aivan ilman opettajaa! Muita täällä opettaa myös musiikin vastaavan jenkki-vaimo. 

Sadekausi, joka alkoi kun tulin tänne, loppui kovin lyhyeen. Se peruttiin jo puolen viikon kuluttua alkamisesta ja siitä asti on ollu kuumaa ja kuivaa. Viime perjantaina kuitenkin tuli uutuus nimittäin iltapäiväukkonen. Se tulee kirkaalta taivaalta, kestää tunnin tai jotain ja on omituinen. Ukkonen ei ole ihan päällä onneksi, mutta siihen kuuluu n. 20 minuutin rankkasade, joka on todella päällä. Ukkonen tarkoittaa vähintään kahta salamaa sekunnissa eli jyrinä ei ala eikä lopu, vaan on taukoamatonta pauhausta. Salamointi taivaan täydeltä on aika villin näköistä. Ihme kyllä en oo pelännyt kuitenkaan! Ehkä se johtuu siitä, että kukaan ympärillä ei lietso kauhua, vaan elämä jatkuu normaalisti eli ilman sähköä sun muuta. Eilenkin tepastin ulkona ja katselin salamoita ilman yhtään ekstralyöntiä sydämessä! Kyllä se siitä kun oon takasi Helsingissä :) 

Muutenkin elämä on sujunut mainiosti. Leena oli toissaviikolla tai joskus Arushassa vierailulla Darista ja oli oikein hauska nähdä ja käytiin syömässä erään maman luona tosi hyvää ugalia ja sain sen kanssa erinomaista pinaattia, jota oon himoinnut siitä asti. 

Siellä on vissiin jouluhabitusta. Täällä koko joulu tuntuu kaukaisemmalta kuin kuukko, koska on niin kesä! Toisinaan kuulee joululauluja naapureiden sterkoista, mutta sekin tuntuu vain omituiselta. Hyvää pikkujoulukautta vaan sinne!