Joululoma!

Joulu meni jo, kauan sitten, mutta ei ole ollut nettiä millä siitä kertoa vasta kuin nyt. Mulla oli mitä mainiointa jouluseuraa; mama, Anni ja Taru. Joulun aika sujui siis turismin merkeissä! Tansania taisi yllättää vieraat niin hyvässä kuin pahassa. Kaupunkivierailut Arushassa taisivat nimittäin olla toisille liian kaoottisia kokemuksia, mutta taas luonnosta, hedelmistä ja auringosta nauttivat kaikki! Kukaan ei edes puristunut dalla dallaan ja Anni löysi harmonian eli pohjoismaista muotoilua (kolmen tähden muodostama viiva) tähtitaivaalta, eli loppu hyvin kaikki hyvin :)

Joulu eikä uusivuosi tuntunut missään, koska täällä on kesä eikä kesällä ole joulua tai vuoden vaihdetta. Toki paikalliset juhlivat, mutta joulupukkeja ei näy kuin Amerikasta varastetuissa kuvissa ja elämä jatkuu kaduilla ihan normaalisti, mikä on ihanaa! En tykkää Suomessa siitä, että joka kauppa sun muu sulkee ovensa ja kaikkialla on autiota. Jopa Ruotsissa pääsi joulupäivänä ruokaostoksille!

Parhaita päiviä olivat retkipäivät, mutta oli myös ihanaa kyläillä yhden jos toisenkin luona Makumirassa ja Arushassa! Retkiä teimme Them-vesiputoukselle (kävin siellä jo kerran, lukekaa vaikka toisesta bloggauksestani ja katsokaa maisemakuvia), Tarangireen safarille, lake Dulitille sekä Arusha national parkkiin Merun rinteelle kävelysafarille. 

Them-vesiputouspäivä oli aurinkoa täynnä eikä retkeen voi kyllästyä ikinä! Ehtisinpä käydä siellä vielä kolmannen kerran. 

Vastaantulevaa liikennettä alkumatkasta.

Retkiseuruetta ja leppoisaa taivalta. Huomatkaa maman tapa kuljettaa veskaa; maassa maan tapaan eli sujuvasti pään päällä!

Normilehti.

Kanjonista ylös vaikka nelinkontin!

Tarangireen meidän tuli startata aamulla kello 6.15. Aamu oli sateinen ja aikainen, mutta onneksi kuski ei myöhästynyt edes tuntia eli ei juuri mitään! Kolmen tunnin ajomatkan aikana maisemat muuttuivat täkäläisestä supervihreydestä vähemmän vihreään ja nähtiin valtavasti maasai-paimenia laumojensa kanssa. 

Norsulla hymy herkässä. 

Lintuja oli joka lähtöön. Olivat vain useimmiten liian kiireellisiä kuvauksiin.

Joki on vähän kuivana just nyt.

Kirahvit viihtyivät pitkiä aikoja asetelmassa.

Perillä satoi vielä, mutta siitä ei valtavat elefanttilaumat piitanneet yhtään! Kohta myös pilvet katosivat auringon tieltä ja hellettä piisasi! Nähtiin norsujen lisäksi mm. kirahveja, seeproja, antilooppeja, monen kirjavia lintuja, timoneita ja pumbia (katsokaa Leijonakuningas jos ette tiedä!), jotain kanin sukulaisia, leijona, taukopaikan apinoita (eräs röyhkeä varasti multa silmänräpäyksessä kaksi banaania ja hotki ne), kilppareita..

Lake Dulutia ympäröi ihana metsä. Kiersimme järjen polkua pitkin ja ihastelimme uskomatonta vihreyttä ja korkkiruuvipuita, liaaneja ja vaikka mitä! Ainut huono puoli retkessä oli se, että järvi on aika pieni. Kävelyn jälkeen jäimme ravintolaan rannalle ja Anni ja Taru tilasivat omeletit. Omeletteja ei alkanut kuulua, joten kyseltiin vähän perään. "Prosessi on käynnissä." Odoteltiin lisää ja kyseltiin taas. "Kananmunia on lähdetty jo hakemaan." (Eli etsimään minne puskaan kana on muninut. Häkkikanaloista täällä ei onneksi ole tietoakaan!) Seuraavan tiedustelun vastaus oli jo "kananmunat ovat saapuneet" ja reippaasti yli tunnin odottelun jäkeen ruoka saapui! Pole pole ja haraka haraka haina baraka. Kuvia Dulutista ei mulla valitettavasti ole ja tarinan opetus voisi olla "ota oma kamera mukaan, älä luota siihen, että toiset jakavat kuviaan, vaikka lupaavatkin!". :)

Kävelysafari sujui myös sateisessa ilmassa, mutta ei se mitään. Metsä oli ihan erilainen kuin vesiputousretken metsätyypit. Oltiinhan eri puolella Merua kuin vesiputousretkellä ja varmaankin paljon alempana myös. Vesiputous löytyi tältä retkeltä myös, mutta se oli pienempi kuin  Them. Satumetsässä naavaa piisasi ja muistelin kuinka olen joskus ihaillut yhtä Kolilta löytynyttä naavasuirua. Ei se ookkaan mikään juttu kun jossain voi olla näin paljon naavaa.

Viikunapuut olivat valtavia. Tässä kahden puun liitto. Elefantit ovat auttaneet portin aukipysymisessä syömällä juuren näköistä puun osaa, joka muuten kasvaisi alaspäin ja tukkisi aukon. 

Kävimme myös sadepilvessä. Istuskeltiin näköalapaikalla kun yhtäkkiä pilvet alkoivat lähestyä huimaa vauhtia. Sitten katosi näköala ja tuli kylmä. Oltiin sadepilvessä! Siellä ei kastunut, mutta kun lähdettiin kävelemään alaspäin saatiin sade niskaamme. 

Apinat olivat suuria, ihan eri laatua kun kampusalueen pienet! käveltiin myös tosi lähelle kirahvia. Kirahvi oli tosi cool. Välillä tuijotti meitä ja välillä lounasti. Vesipuhveleita, vai mitä ne nyt onkaan suomeksi, näkyi myös paljon.

Loma oli oikein mainio, mutta kovin lyhyt! Koulu alkoi heti vuoden vaihteen jälkeen, vaikka sekin on kyllä kivaa. 

Viikonloppuna sain uuden zezen! Se on Kigoman alueelta ja eräs opiskelija toi sen mulle sieltä. Zezen tekijä oli sen mulle joulun aikana tehnyt. Ennen joulua sain myös Dodoman alueen zezen, mutta se soitin on ikävä kyllä niin huono, että täytyy saada uusi. Kuvia soittimista saatte vielä odottaa kun en ole vieläkään löytänyt keinoa siirtää omalta kameralta kuvia tietsikalle. Onneksi jotain kuvailin jouluna Annin kameralla ja ne kuvat sain siirrettyä yhdellä koulun koneella. 

Jatkuu taas joskus!